CASTROL JA KILPAMOOTTORIPYÖRÄILY HISTORIA

Johdanto

Castrol mukana kilpamoottoripyöräilyssä

Castrolin intohimo kilpamoottoripyöräilyä kohtaan.

Castrol on ollut vahvasti mukana kilpamoottoripyöräilyssä aina lajin alkuajoista 1900-luvun alusta lähtien.

Pitkäaikainen tekninen kumppanuutemme moottoripyörävalmistajien kanssa sekä ratamoottoripyöräilyn korkeimmasta sarjasta saamamme testikokemukset ovat erittäin tärkeä osa aina käynnissä olevaa laatutuotteiden kehitystyötämme, joista sekä kilpa-ajajat että moottoripyöräilyn harrastajat voivat nauttia kaikkialla maailmassa.

Castrolin menestys ratamoottoripyöräilyssä alkoi jo Mansaaren TT-osakilpailussa vuonna 1907, ja se jatkuu tätä nykyä ajettavassa MotoGP-sarjassa.

Laji kasvatti suosiotaan ympäri Eurooppaa 1920- ja 1930-luvuilla, mutta Toisen maailmansodan syttyessä viralliset sarjat lakkautettiin, ja uutta MM-sarjaa piti odottaa aina vuoteen 1949 asti. Castrol pysyi kuitenkin mukana kilpamoottoripyöräilyn ytimessä koko tämän ajan. Vuosina 1922–1947 kaikki Mansaaren TT-ajojen voittajat käyttivät Castrolin öljyjä.

Lentävä 50-luku

Tämän videon katsominen edellyttää, että Javascript on käytössä.

Ladataan videota

Odota

1950

1950-lukua pidetään kilpamoottoripyöräilyn kulta-aikana, jolloin Castrolin voiteluaineita käyttäneet Norton ja Gilera loivat lajin standardit.

1957

Castrolin öljyjä käyttänyt Gilera-tiimi voitti 1950-luvun puolivälissä kuusi mestaruutta 500-kuutioisissa. Vuosikymmenen lopulla italialaiset tehtaat kuitenkin joutuivat vetäytymään ratamoottoripyöräilystä, koska edullisten autojen tulo markkinoille tuhosi katupyörien markkinat. Poikkeuksena oli MV Augusta, josta tuli kilpamoottoripyöräilyn huippunimi ja joka voitti 139 GP-mestaruutta 500-kuutioisten luokassa vuosina 1952–1976.

1958

Castrol ja Honda aloittavat menestyksekkään yhteistyönsä. Honda otti yhteyttä Castroliin ennen debyyttiään Mansaaren kisassa vuonna 1959. Castrolin voiteluaineita käyttävä Honda nappasi valmistajien mestaruuden ensiyrittämällä.

Loistelias 60-luku

Tämän videon katsominen edellyttää, että Javascript on käytössä.

Ladataan videota

Odota

1960

Italialaiset olivat jo hyödyntäneet ratamoottoripyöriä teknisen osaamisensa esittelyyn, ja niin myös Japanin moottoripyöräteollisuus alkoi myös saada kansainvälistä mainetta. Mikä olisikaan ollut parempi tapa esitellä ylivoimaista osaamista kuin juuri ratamoottoripyörät? Honda voitti Castrol R30:n avulla 10 valmistajien maailmanmestaruutta ja 17 henkilökohtaista MM-titteliä vuosina 1959–1967.

1966

Moottoreiden kehitystyössä astuttiin uudelle tasolle, kun 20 000 kierrosta kiertävät 250-kuutioiset nelitahtiset ja kuusisylinteriset selättivät kaksitahtiset kaksoisrivimoottorit (square fourit). Tekninen kilpajuoksu alkoi, kun moottoreiden suunnittelijat saatiin suunnittelemaan yhä suurempia tehoja yhä useampaa sylinteriä käyttäen.

1968

Vaatimukset kilpailukyvystä kilparadalla alkoivat vaatia veroaan japanilaisten valmistajien keskuudessa, ja vain Yamaha jäi sarjaan vuonna 1968. Italialainen MV Agusta hyödynsi japanilaisten kilpailijoiden puuttumisen ja voitti useimmat 500-kuutioisten mestaruudet koko vuosikymmenen ajan.

Sensaatiomainen 70-luku

Tämän videon katsominen edellyttää, että Javascript on käytössä.

Ladataan videota

Odota

1970

MV Augusta jatkoi voittokulkuaan, ja sen tähtikuljettajasta Giacomo Agostinista tuli kautta aikain menestynein kuljettaja koko MM-historiassa. Agostini voitti yhteensä 15 maailmanmestaruutta, joista 7 voittoa tuli 500-kuutioisten luokassa kolmisylinterisellä, nelitahtisella MV Augustalla.

1974

Agostinin siirtyminen MV Agustalta Yamahalle oli sensaatio. Yamaha-tiimi pyysi Castrolia kehittämään synteettisen öljyn, joka päihittäisi Castrol R:n voitelemalla moottoria tehokkaammin, lisäämällä tehoa ja auttaisi osaltaan vähentämään nakutusta. Vastaus oli Castrol A747, jota yhä 30 vuoden jälkeenkin pidetään kaikkein parhaimpana.

1979

Honda palasi 10 vuoden jälkeen sarjaan, ja Castrol lähti mukaan kehittämään erästä nykyajan vaikuttavimmista kisapyöristä, Hondan hämmästyttävää, ovaalimäntäistä NR 500:a, jossa on kahdeksan venttiiliä sylinteriä kohden. Castrol kehitti Hondan pyynnöstä kilpailuvoiteluaineen 22 000 kierroksen moottoreille. Tuon moottorin vaikutus Hondan insinöörien koulutuksessa oli huomattava, ja se pohjusti tietä monille innovatiivisille Hondan kisapyörille.

Innostava 80-luku

Tämän videon katsominen edellyttää, että Javascript on käytössä.

Ladataan videota

Odota

1983

Amerikkalainen Freddie Spencer vei nimiinsä 500-kuutioisten maailmanmestaruuden Castrolin voitelemalla Hondallaan. 21-vuotiaana hän oli nuorin maailmanmestaruuden koskaan voittanut kuljettaja, ja hänen pyöränsä, kolmisylinterinen ja kaksitahtinen NS 500 oli aiemman, Hondan Castrolin avulla kehittämän NR 500:n evoluutiomalli.

1984

Honda tuli Suzukin ja Yamahan tavoin mukaan nelisylinterisellä kaksitahtipyörällä, ja kolmen suuren monivuotinen taisteluasetelma oli valmis. Silloin tällöin myös muut tiimit, esimerkiksi italialainen Cagiva, olivat mukana kärjessä. Kilpailurintamalla meni loistavasti, mutta teknisesti katsoen todellista kehitystä tapahtui vain vähän. Samaan aikaan päästöjä koskevat lait toimivat kaksitahtisia vastaan, ja GP-kisat alkoivat menettää merkitystään katupyörien kehittämisen näyttämönä.

1986

Kun valmistajat ja viralliset tahot väänsivät kättä lajin tulevaisuudesta, Castrol jatkoi menestyneimpien kuljettajien tukemista. Esimerkiksi vuonna 1986 Venezuelan Carlos Lavado voitti maailmanmestaruuden Castrolin voitelemalla Yamaha 250 -pyörällään.

1989

80-luvun lopussa valmistajat etsivät edelleen tapaa yhdistää kilpailutoiminta ja kuluttajatuotteet. GP-kilpailut tulevat kalliiksi, ja osallistumiseen tulee olla syy. Vaikka useimpia teknologioita voidaan kehittää käymättä lähelläkään kilparataa, valmistajat saavat arvokasta sisäpiiritietoa kisaympäristöstä.

1990-luvulta nykypäivään

Tämän videon katsominen edellyttää, että Javascript on käytössä.

Ladataan videota

Odota

1993

Castrol jatkoi yhteistyötään lajin suurimpien nimien kanssa koko 1990-luvun. Kun Wayne Rainey ajoi voittoon kaudella 1993, hänen Yamaha YZR 500:nsa voideltiin Castrolin öljyllä. Muita kuuluisia Castrolin voiteluaineita käyttäneitä 1990- ja 2000-luvuilla ovat John Kocinski, Colin Edwards ja Sete Gibernau.

1999

1990-luvun lopun keskustelut johtivat Yamahan ja Hondan ehdotukseen siitä, että 500-kuutioisten GP-luokkaa pitää uudistaa suosimaan valmistajien teknistä kehitystyötä, jota voitaisiin hyödyntää katupyörissä ja joiden ansiosta ratapyöräilyn katsojaluvut voitaisiin säilyttää. Lopputuloksena ilmoitettiin, että kaksitahtisten ainoa luokka eli 500-kuutioisten luokka yhdistetään 990-kuutioisten nelitahtisten luokkaan vuonna 2002. Vuoden 2003 loppuun mennessä kukaan ei enää ajanut kaksitahtisilla, ja tehokkaat ja helpommin ajettavat nelitahtiset veivät voiton.

2003

Castrol palasi Superbike-sarjan onnistuneen Honda-yhteistyön innoittamana GP-sarjaan vuonna 2003, kun Castrol Power1 -voiteluainesarja otettiin käyttöön Gresini Honda -tiimin 990-kuutioisessa Honda RC211V V5 -mallissa.

Castrol on edelläkävijä yhä tänään…

…ja päivittää kaksitahtisten teknologiaansa tuomalla markkinoille Castrol XR77:n kaksitahtisille, lyijytöntä polttoainetta käyttäville kisapyörille ja Castrol Power 1-teknolgian nelitahtisten uusimmille versioille.

Voittotaulukko – Castrolin voitelemat pyörät Grand Prix-sarjassa:
  • yli 471 voittoa ja 59 valmistajaa
  • 268 palkintokorokesijoitusta
  • 127 voittoa Hondalle
  • 35 voittoa Yamahalle
  • 77 voittoa Nortonille
  • 28 voittoa BMWck:lle